Johdanto
Tässä käsitellään Suomessa käytössä olleita Scania-Vabis ja Scania CR76-, BR110- ja BR111M -kaupunkiautoja. Scania-Vabis CR76 poikkesi jälkimmäisistä siinä, että CR76 oli muutamaa poikkeustapausta lukuun ottamatta kokonainen linja-auto BR110:n ja BR111M:n ollessa linja-autojen alustoja. Viimeksi mainittuihin alustoihin korin rakensi aina erillinen koritehdas. Myös kolmeen Suomeen toimitettuun Scania-Vabis CR76:een korirakenteen oli tuottanut mallimerkinnästä huolimatta ulkopuolinen koritehdas. Suomessa oli liikenteessä myös yksi Scania CR111M, jossa mallimerkintänsä mukaisesti oli Scanian omaa tuotantoa edustanut kori.
Tarkasteltavien linja-autojen (ja niiden alustojen) ensimmäinen kehitysaste oli siis Scania-Vabis CR76. Malli esiteltiin vuonna 1966 ja se oli siis kokonainen kaupunkilinja-auto. Kysymyksessä oli 11450 mm pitkä takamoottoriauto, jossa oli täysilmajousitus ja automaattivaihteisto. Moottori vaihdelaatikkoineen sijaitsi auton takaosassa poikittain siten, että voima siirrettiin kulmavaihteen avulla vetävälle akselille. Yhtenäisrakenteisessa linja-autossa oli leveät oviaukot auton etuosassa ja taaempana taka-akselin etupuolella. Kumpaankin kohtaan oli sijoitettu pariovi. Jäähdyttäjä tuulettimineen oli sijoitettu auton oikeaan takakulmaan.
Scania-Vabis CR76:n vaihteisto oli alkuvaiheessa saksalainen ZF 2HP45, mutta pian jo tuotannon alettua asiakas sai valita ZF 2HP45:n tai Scanian omavalmisteisen HR500-vaihteiston väliltä itselleen mieluisamman vaihtoehdon. Kummassakin vaihteistossa vaihdeportaita oli kaksi.
Scania-Vabis CR76 oli rakenteeltaan siis kokonainen linja-auto, mutta useat asiakkaat etenkin valmistusmaan Ruotsin ulkopuolella toivoivat mahdollisuutta saada autoon omassa maassaan rakennetun korin. Scania-Vabis taas olisi halunnut toimittaa kokonaisia autoja myös vientiin, mutta jo CR76:n aikana tehdas jousti periaatteestaan siltä osin, että kaikkiaan kuusi CR76:n alustaa toimitettiin ilman koria Ruotsin rajan yli vientiin. Näistä kolme päätyi Suomeen, missä niistä yksi sai Ajokin ja kaksi Wiiman tekemän korin. Näistä Ajokki ei edustanut varsinaista kaupunkikoria, joskin senkin pääasiallinen käyttökohde oli esikaupunkiliikenne. Scania-Vabis CR76:ien kokonaismäärä Suomessa jäi alle kymmeneen bussiin ja niistäkin kolme oli muulla kuin Scania-Vabiksen omalla korilla.
Scania-Vabiksesta Scaniaksi
Jo kaksi vuotta CR76:n esittelyn jälkeen Scania-Vabis päätti uudistaa tuotteidensa mallimerkinnät ja valmistaja jätti nimestään Vabis-loppuosan pois. Kaupunkibussista CR76 tuli muutoksen myötä Scania CR110M. Uutena ja etenkin vientiasiakkaiden kannalta merkittävänä muutoksena tuli se, että nyt uutta linja-autoa sai myös pelkkänä alustana, jolloin mallimerkintä oli BR110. Tehtaan periaatteiden kannalta nimenomaan kaupunkikäyttöön tarkoitettujen alustojen olisi kuulunut saada alustamerkintä BR110M, mutta suomalainen rekisteriviranomainen aikanaan poikkesi tehtaan ajattelutavasta.
Scania-Vabis CR76:n moottori oli vapaasti hengittävä kuusisylinterinen rividiesel, jonka sylinterien yhteenlaskettu iskutilavuus oli 11,02 ltr. Vastaava moottori periytyi myös 110-mallimerkintäisiin busseihin, joskin melko pian 110-takamoottoriautoihin oli mahdollista saada vaihtoehtoisesti myös ahdettu moottori. Suomessa ahtamattomat alustat rekisteröitiin BR110:iksi ja ahdetulla koneella varustetut vastaavat autot BR110S:iksi. Tarkalleen ottaen rekisterinpitäjä eritteli alustat vielä vaihteistoratkaisujenkin mukaan eli mallimerkinnän loppuosaan tuli A-kirjain vaihteiston ollessa automaatti. BR110:een alkoi 1970-luvun alussa saada asiakkaan niin halutessa mekaanisen, käsivalintaisen vaihdelaatikon eli nk. manuaalivaihteiston.
Kun Scanian itse valmistamien kaupunkiautojen (CR76 ja CR110M) akseliväli oli 5900 mm, niin BR110:n kohdalla se ei automaattisesti ollutkaan sama. BR110 alustana ei ollut perinteinen runkopalkeilla varustettu linja-autonalusta, vaan alusta käsitti erillisen etu- ja takaosan. Koritehdas rakensi niiden avulla yhtenäisrakenteisen ajoneuvon, jossa kori oli osa kantavaa rakennetta. Koritehtaalla oli myös valinnanvapaus säätää akseliväliä tietyn haarukan puitteissa, jolloin auton kokonaispituuskin poikkesi alkuperäisestä 11450 mm:stä hyvinkin usein. Esimerkiksi Helsingin ja Turun kaupunkien liikennelaitoksien Scania BR110A:iden akselivälit olivat 5700 mm autojen kokonaispituuden jäädessä vain 11250 mm:iin. Tampereella TKL päätti hankkia autot puolestaan 6000 mm:n akselivälillä. Mallimerkinnät suomalaisessa ajoneuvorekisterissä sitten vaihtelivatkin sen mukaan, oliko alustassa automaatti- vai manuaalivaihteisto, oliko moottori vapaasti hengittävä vai turboahdettu ja oliko akseliväli kuinka suuri. Ajoneuvorekisterin mallimerkinnöissä akseliväli ilmoitettiin desimetreinä, eli automaattivaihteinen ahtamaton 5700:n akselivälille rakennettu BR110 oli rekisterissä Scania BR11057A. Mikäli moottori olisi ollut turboahdettu, merikintä olisi ollut muotoa BR110S57A.
Alustasta BR110 tehtiin kahta versiota etuylityksen pituuden suhteen. Osa asiakkaista halusi bussinsa yksiosaisella etuovella ja heitä varten valikoimaan tuli lyhyemmällä etuylityksellä varustettu versio. Myös CR110M:ää tehtiin saman toiveen esittäneille lähinnä ruotsalaisasiakkaille yksietuovisena autona. Tällaisen bussin kokonaispituuskin jäi hieman kaksietuovista sisartaan lyhyemmäksi. Alustasta Scania BR110 rakennettiin Suomessa myös kaukoliikennelinja-autoja. Siinä tarkoituksessa suosittiin yksinomaan lyhyempää etuylitystä, jos kohta akseliväliksi vakiintui hyvin usein joko 6500 tai 6700 mm korinrakentajasta riippuen. Ruotsin markkinoille Scania valmisti samalla ajattelutavalla kokonaista linja-autoa CR110L.
Alustaa BR110 valmistettiin vuosina 1968 - 73 ja vastaavaa linja-autoa CR110M samaan aikaan, mutta toisaalta mallia BR110 meni Jyväskylään vielä syksyllä 1974 viimeksi mainittujen alustojen ehdittyä valmistua jo vuonna 1971.
Vas. Scania BR11057A Turussa. Kori Turun Autokori. Kuva J. Nordlund 1988. Oik. Scania BR110S60A Jyväskylässä. Kori Ajokki TK4330. Kuva J. Poussa 1984.
1970-luku merkitsi panostusta meluntorjuntaan
Kun vain kolme vuotta oli kulunut CR110M:n tuotannon alkamisesta, Scania esitteli uuden nk. hiljaisen linja-auton Scania CR111M. Moottoritila oli kauttaaltaan äänieristetty ja jäähdyttäjäratkaisua oli muutettu. Muutoksen myötä yksi jäähdyttäjä oli korvattu kahdella, jotka sijaitsivat kummallakin sivulla välittömästi taka-akselin takana. Muitakin muutoksia toteutettiin samassa yhteydessä, matkustamon takaosaan onnistuttiin saamaan yksi penkkirivi lisää toisaalta nostamalla viimeinen istuinrivi kokonaan moottoritilan yläpuolelle ja toisaalta pidentämällä takaylitystä 100 mm:llä. Täten kahdella etuovella varustetun Scania CR111M:n kokonaispituudeksi muodostui 11550 mm. Hiljaisesta dieselbussista tehtiin myös yksietuovista versiota niille, joiden tarpeisiin tällainen sopi perusversiota paremmin. Scania CR111M:n takapään ulkonäkö muuttui moottoritilan kotelointiratkaisun takia huomattavasti verrattuna edeltäjäänsä. CR110M jäi tuotantoon kuitenkin vielä pariksi vuodeksi seuraajansa CR111M rinnalle.
Esikuvansa mukaisesti BR111M (oik.) poikkesi takapäänsä osalta silmin nähden edeltäjästään BR110 (vas.). Kuvat J. Nordlund 1987 (BR111M) ja 1988 (BR110).
Hiljaisesta dieselbussista alkoi 1973 alkaen saada myös pelkkää alustaa BR111M, kokonaista bussia CR111M:hän oli valmistettu jo vuoden 1971 lopulta lähtien. Jo ennen uuden alustan tuotannon alkamista Suomeen tuotiin esittelytarkoituksessa yksi Scania CR111M, jota ensin kokeiltiin neljä vuotta Helsingissä, sitten alle kuukausi Porissa ja sen jälkeen auto siirtyi vielä muutamaksi vuodeksi Jyväskylään. BR111M:ää koritettiin Suomessa sekä 5700 että 5900 mm:n akseliväleillä. Joitakin yksittäisiä autoja rakennettiin myös edellisistä poikkeavilla mitoituksilla. Jyväskylän Liikenteelle toimitettiin alun perin esittelyautoksi valmistunut 12-metrinen Ajokki 5300 vuonna 1977. Auto ei ollut varsinainen kaupunkauto vaan pikemminkin lähiliikenneauto. BR111M:ää ei toimitettu lainkaan lyhyellä etuylityksellä, vaan yhdelläkin etuovella varustetuissa hiljaisissa Scanioissa oli pitkä etuylitys, kuten esillä olleessa 1+1+0 -ovitetussa 6500 (tarkalleen ottaen 6450) mm:n akselivälisessä autossa.
Vas. Scania BR111M:n varhaisvaiheen kojelauta ja hallintalaitteet. Kori Ajokki TK4330. Kuva J. Nordlund 1989. Oik. Scania BR111M65 Jyväskylässä. Kori Ajokki 5300. Kuva J. Nordlund 1989.
Teknisessä mielessä Scania BR111M:n eroavuus BR110:een nähden ei ilmennyt vain moottoritilan koteloinnissa, vaan muitakin periaatteellisia eroja oli. BR111M:ään sai vain ahtamattoman moottorin. BR111M:n voimansiirtoratkaisuksi ei myöskään tullut missään vaiheessa perinteistä nk. keppivaihdetta poljinhallintaisella kytkmimellä, vaan kaksiportaisen HR501-täysautomaatin rinnalle tuli toisaalta vastaava saksalaisautomaatti ZF 2HP45 ja toisaalta brittiläinen Wilson-puoliautomaatti. Puoliautomaattia oli saatavilla 4- ja 5-portaisina vaihtoehtoina. Vastaavat ratkaisut koskivat myös kokonaista CR111M-linja-autoa.
Kokonaisen linja-auton CR111M tuotanto siis alkoi 1971 ja se päättyi 1978. Pelkkien alustojen (BR111M) toimitukset alkoivat 1973 ja päättyivät tehtaan tuotannon kannalta myös 1978, mutta Suomessa on BR111M:iä ensirekisteröity vielä keväällä 1980 Turkuun.
Vas. Jyväskyläläinen puoliautomaattivaihteistolla varustettu BR111M59/Ajokki 5300. J. Nordlund 1988. Oik. Turkulainen BR111M59/Delta City vuodelta 1980. Kuva J. Nordlund 1987.